keskiviikko 28. syyskuuta 2011

George Carlin tykkää ilkkua näsäviisaasti mm. ympäristönsuojelijoita


Tämä on viihdyttävä pätkä. Joitain teräviä ja olennaisia pointteja ja vähän ärsyttävyyttä. Sitä ärsyttävyyttäkin oli mukavaa katsoa, koska se alleviivasi hienosti tässä vajaan parinkymmenen vuoden aikana tapahtunutta kehitystä ympäristönsuojelumeiningeissä.

Vuonna -92 on tainnut olla aika paljon naiivimpaa ajattelua, kun alkaahan se nyt kai nykyään jo olemaan laajalti itsestäänselvää, että ympäristönsuojelu on lähestulkoon kaikissa muodoissaan melkosen itsekästä puuhaa. Joko me pedataan omaa selviytymistämme tai halutaan hyvää mieltä turvaamalla niiden kivojen lajien, ekosysteemien, geenien sun muiden olemassaoloa. Tehdään valintoja toisten selviämisen puolesta ja toisia vastaan.

Tää saattaa kuulostaa kyyniseltä tai muuten nihkeeltä, mutta mun mielestä tässä ei oo mitään semmosta. Itsekkyyshän on yks elämän perustavista ominaisuuksista. Jokaikinen otukka tekee sitä ja hyvä niin, koska muuten me kuoltas kaikki ja ainakin musta se olis kovin mälsää.

Eikä se itsekkyys ole todellakaan ristiriidassa aidon välittämisen kanssa, senki tyhmeliini juntti-George.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti