Kuinka paljon tää kuva on jo vaikuttanu kenen tahansa ajatteluun?

Luontosuhdeterapiaa

Eräs viisas mies istutti kerran mieleeni ajatuksen, että luontosuhdetta kannattaa vaalia ja hoitaa ihan yhtä antaumuksella kuin parisuhdettakin. Siksikin lähdin tuossa viikoksi mökille harjottamaan lempeyttä luonnon kanssa ja eliminoin leiskumistamme häiritsevät pakoreitit kuten netin, puhelimen ja aikasemman poispääsymahollisuuden.

Taisin tosin joskus jo ennen tuosta opettajasta vaikuttumista todeta ääneen otaksumani, etten tuu koskaan rakastamaan ketään (tai mitään) luonnon osaa enempää kuin sitä kokonaisena. Ken tietää tapahtuuko se kuitenkin joskus. Jokatapauksessa: tärkeältä tuntuu. Elinvoimaiset suhteet tuottaa niin tolkuttoman määrän kaikkea feedbacklooppaavaa energiaa ja ihanuutta.

Luonto on sitäpaitsi just kiva kaveri oikeesti - medioista siit saa usein turhan rappiollisen ja vaarallisen vaikutelman. Samaan aikaan tuhon näyttämö ja vuolas elämyslähde, aah kuin ristiriidat kiehtoo mua.

Tätä kirjottaessani mussa syntyy taas itseironista naurua. Niin perinteistä: tollo kaupunkilainen lähtee ihan tohkeissaan "luontoretkelle" metsään täältä "ei-luonnosta". Luonto on taas yksi niistä sanoista, joita on vaikea käsittää. Kun kyllähän mä koen tän netissä aukeevan sukelluspaikankin myös paljolti luonnoksi. Silti tuo alla olevassa kuvassa näkyvä tummavetinen lampi tuntuu olevan jotenkin enemmän. Yksiselitteisemmin.

Oliskohan se sit niin et kaikki täällä avaruudessa koettavissa oleva on ihan yhtä paljon luontoa, mutta inhimillisen ulottuvuuden vaikuttavuuden aste vaihtelee liukuvasti? Ehkäpä tosta pyörittelystä joskus myöhemmin lisää. Nyt kun oikeestaan tahdoin vain jakaa inspiraatioksi tallenteita osista siitä, mitä me intensiivisessä vuorovaikutussuhteessamme luonnon kanssa oikein saavutettiin.

Pakko muuten viel tarkentaa, kun oon yleensä aina niin tarkka lisäämään sen "muun" tohon luonto-sanan eteen. Nyt jätin tarkotuksella tekemättä niin, koska myös mun oma ekologinen ulottuvuuteni oli tossa vuorovaikutuksessa tiiviisti mukana. Eli ei muu luonto vaan tää luonto. Inhimillisyys tuntui vähän etääntyvän. Toisinaan se tosin muistutti itsestään saamalla mun päähän hassuja vastaamattomia kysymyksiä, kuten "milloin me ihmiset oikeen alettiin miettimään, et kuulutaanko me tänne?" (Tommosten kysymysten ilmaantuminen saa muhun oloa, et voisin laittaa sitä aikaa luontosuhteeni hoivaamiseen vielä paljonpaljon enemmänkin.)

Ei vitsi kysyinpä vielä googlelta huvikseni ja kyllä vaan, joku iloinen epeli on tehny luontosuhdeterapiastakin kaupallista. Ei silti voi kuin tykätä. Onhan se ihan hyvä rohkaistua tukeutumaan ulkopuoliseen (vai sisäpuoliseen?) apuun, jos vaikka se luonto pirulainen on erehtyny olemaan uskoton.

Lammen pohjan lähteistä tihkui käsittämättömän muinaista vettä

Ukkonen nousi

Apina leikkii...

...ja ottaa osumaa vahvemmaltaan

Sateen jälkeen nousi höyryä

Kyy

"Viattomuus ja puhtuus"

Melkosen ärhäkkä hämppy

Mustikoita! 

Enempi mustikoita!

Aurinkoa ja sataa

Varpaat ytimekkäimmillään

Rauha ja jylhyys

Vibramin viisivarpaisilla kengillä oli hyvä vähän vähemmänkin kovanaamasen otuksen tallustaa

Kanttarellit oleskeli keskellä tietä

Lammen melkein ainoa lumpeen kukka oli laiturin alla

Ilta, jona en ihan malttanu lämmittelemään

Pseudoekojeesukset on mun kavereita.

"Practise what you preach" on ihan kiva ajatus. Silti melkein ei tekis mieli levittää tämmöstä videota. Jollain kummalla tavalla kuitenki sain melkosesti inspiraatiota irti ni sittenki JOO.

Suuria puheita kun monesti mollataan ja teot taas nostetaan jollekin ikuisen palvonnan kultaiselle jalustalle. Paitsi ympäristöasioissa. Niissä ne teotkaan ei koskaan ihan riitä. Jos ilmaset kannustavas muutosta nykyiseen matto-omien-jalkojemme-alta-poies-kulttuuriin, oot auttamatta vähän huono ja teennäinen. Älä koita väittää muuta, mä näin ku heitit viime syksynä ompunkaran sekajätteeseen, senki tekopyhä paskiainen.

Mäkään en koita väittää muuta. Naureskelen vaan kun rakas isoveikka heittää puoliläpällä, et "Suvi hei ethän sä voi mennä autolla mökille, sun kasvissyöntishän ja kaikki menee ihan hukkaan tommosella meiningillä". (No okei, saatoin mä vähäsen väittää vastaan tost hukkaanmeno-osuudesta ja mukista kokonaisuuksista.)

Juu, alkaahan ne John Travoltan yksityislentokoneella lentelyt ja U2:n megamaailmankiertueet olemaan hiukka eri mittakaavassa, mutta onhan toisaalta niiden puheidenkin vaikutukset. Jos Jennifer Aniston sanoo et puhdasta vettä kannattaa säästää ni ihan varmana monet uskoo.

Tykkään kierosti vähän jopa siitä, et Kööpenhaminan ilmastokokoukseen matkustettiin 1200 limusiinilla ja 140 yksityiskoneella. Kertoo, et ainakin johonkin ilmastosopimukseen liittyvään ollaan valmiita laittamaan pätäkkää. Puhumaan isosti. Vaikka sitä sopimusta ei lopulta saatukaan aikaseksi niin kyllä mä nään tommosen shown taas vaikuttaneen paljon. Paljon painetta toimintaan ja paljon jopa sitä käytäntöä. Toki aikaansaavasta videokonferenssista olisin tykännyt vielä enemmän.

Pointti: en haluu valita mitään lemppareita, mutta hei onhan ne puheetkin nyt ihan valtavan tärkeetä. Niissä tapahtuu se kestäville meemeille elintärkeä evoluutio. Niis tapahtuu hienovaranen kokeilu, kehittyminen ja leviäminen.

Loppuun on hyvä laittaa näitä höhliä kysymyksiä, kun sit ne jää ainaki mun päähän pyörimään ja tökkimään todellisuustunnelini pimeitä seinustoja: Kummalla on enemmän myönteistä vaikutusta?

1. Leonardo DiCaprio myy lentokoneensa jolleki toiselle, eikä puhu siit ikin kelleen. Puhisee vaan yksikseen kodissaan (kodeissaan?) kuin esimerkillinen osaakaan olla.

2. Leonardo DiCaprio saa lievästi tekopyhillä puheillaan itsensä ja 50 muuta yksityiskoneenkäyttäjää vähentämään sitä lentämistä vaik ees 10%.

Palautesilmukat on niin kovin monimutkasia. Kakkosvaihtoehdossa esimerkiks voi käydä niin et Pertti ja 50000 muuta perusjamppaa suuttuu Leonardon kaksinaismoralismista ja alkaa vihapäissään vastedes suhaamaan kaikki matkansa lentäen ja sen lisäks kostoks perustaa kämppäänsä trooppisen talvipuutarhan ja popsii vain brasilialaista, uunissa haudutettua härkää.

No okei, Al Goren meiningin pokka alkaa tökkiin jo mulki melkosesti. Mutta kai sekin sit on vaan rehellinen kysyessään et "Are YOU ready to change the way you live?"

Ainiin vitsi sit pitää viel kertoo tarinaa yhestä tyypistä, joka kuulemma aina kaupassa vihannesosastolla jää hetkeks seisoskeleen mahollisimman ruuhkauttavasti luomu-hyllyn eteen, jotta ihmiset joutus pysähtyyn ja ehkä huomaamaan ekaa kertaa sen hyllyn olemassaolon. Yhtään väheksymättä ton toiminnan potentiaalisesti mahdollisia pitkän tähtäimen vaikutuksia kansalliseen luomunkulutukseen niin hittovie kuin paljon se tyyppi onkaan levittäny hupaisaa inspiraatiota tarinoimalla tosta!