"Sallimmeko todella halventaa olemassaolomme matemaatikkojen laskutikkuharjoitukseksi?"

Tämän ajatuksen tähän pohdittavaksi välitti muistini perukoilta Friedrich Nietzsche. Sitä sopiikin mietiskellä tässä viimosia matikan kandikurssejani viimeistellessä.

"Mikset ole kirjottanu blogiin", kysyi teksti näytölläni ja äänet korvissani ja päässäni. Selitän sitä itselleni esimerkiksi niin, että ajatuksiani on viime aikoina uitettu liikaa matikassa ympäristöasioiden kustannuksella. Tosin on mulla silti kirjotusideoita ollut. Paljonkin. Useimpiin niistä on kuitenkin liittynyt matemaattisia ulottuvuuksia ja sen myötä riittämättömyydentunnetta.

Ollakseni matematiikan pääaineopiskelija mä vihaan matikkaa melko runsain mitoin. Säännöllisesti käyn läpi kuvotusta ja kyynelehtimishaluja, kun se ei riitä. Mun taidot siinä ei riitä alkuunkaan ja silloin kun riittää, niin matikka itessään on kuin neliraajahalvaantunut ritari taltuttamassa lohikäärmettä, jonka päiden määrää on surkuhupaisan avutonta kvantitatiivisesti arvioida.

Mä niin kovin haluaisin tavoittaa loogisia vastauksia ympäristöongelmiin ja niiden syihin ja seuraamuksiin. Haluaisin, että mittarit ja algoritmit hipoisi täydellisyyttä tai edes erinomaisuutta. Mä haluaisin jonain kauniina päivänä lyödä neuvottelupöytään tiukkaa faktaa, että jos tämä raja-arvo ylittyy tuossa ekosysteemissä niin nämä lajit häviävät tältä alueelta ja se heikentää saatavia ekosysteemipalveluja näin paljon ja se puolestaan vaikuttaa yhteiskuntaan tällaisin tavoin.

Ymmärrän toki, kuinka kaukana nuo unelmani siintävät (vähintäänkin hyvin, jollei jopa mielivaltaisen lähellä ääretöntä).

Ajatus edes täydellisyyttä hipovasta biomatematiikasta on utopiaa, mutta mietitäänpä silti käytäntöä hetki. Suurin osa matemaatikoista keskittyy johonkin ihan muuhun kuin tuossa mielessä sovellettavissa olevan matikan kehittelyyn - lukuisat jopa täysin päinvastaisia vaikutuksia tavoitteleviin työkaluihin. Joskus mun tekee mieli ehdottaa niille käsien upottamista multaan ja ihmetellä, mitä järkeä on yrittää venyttää talouskasvua yhä pidemmälle yli kestävyyden tai määritellä kaikkien mahdollisten joukkojen ja kuvausten kaikki mahdolliset ominaisuudet. Samojen aivonystyröiden potentiaalin voisi käyttää talous- tai muuten vain matemaattisten avaruuksien pulmien sijasta näiden "todellisenkin" maailman ongelmien ratkaisuun.

Toisaalta onhan se toki luontevaa ylläpitää olemassaolevaa talousjärjestelmää ja toisina hetkinä nautin kyllä itekin suuresti siitä tunteesta päässä, kun joku hieno todistuskikkailu loksahtaa kunnolla.

Matikka on mulle kuitenkin selkeen ensisijasesti väline, erityisesti ympäristötieteisiin. Sellaisina hetkinä, joina tuon arvon Nietzsche-herran ironisesti väheksyvän lausahduksen tapaiset ajatukset lyövät mua maahan ankarimmin, tulen aina muistaneeksi yhden seikan. Lukuisista puutteistaan huolimatta matikka on kuitenkin ylivoimaisesti paras niistä välineistä, mitä meillä nyt sattuu tähän hätään olemaan. Yksi ihmiskunnan nerokkaimmista keksinnöistä, luonnontieteiden filosofiaa, koko tieteellisen ajattelun perusta. Rakastan sitä.

Silti veikkaisin ihmiskunnalle, itseni mukaan lukien, olevan tehokkaampaa matemaattisten mallien täydellistymisen odottelun sijaan hyväksyä, että viimeistään näiden nykyisin käsillä olevien ongelmiemme kanssa mittaustuloksiin ja laskennalliseen arviointiin nojautuminen ei vain riitä. Kannattaa todella hyödyntää muitakin välineitä. Kannattaa luottaa asiantuntijuuteen. Kannattaa tehdä tutkimustuloksista automaattisesti poliittisiin päätöksiin vaikuttavia. Toisin sanoen, kannattaa hankkiutua eroon niistä tilanteista, joissa tieteellistä näyttöä on muutoksen perusteeksi enemmän kuin riittävästi, mutta emme saa hyödynnettyä sitä, koska tiedemaailma on liian erillään politiikasta. Isojen asioiden kohdalla voisi olla paikallaan jo etukäteen tehdä sitovia päätöksiä, miten reagoidaan mihinkin mahdollisiin tuloksiin ja milloin lopetamme tutkimisen ja alamme toimia.

(Muuten, jos meillä olisi täydelliset matemaattiset tutkimusvälineet, tarvittaisiinko me enää minkään sortin asiantuntijuutta? Jos me saataisiin parhaat mahdolliset päätökset valmiina, mitä me tehtäisiin sillä säästyvällä osalla ihmisyyttämme?)