Viimeaikoina oon ite kiehtoutunu tosi paljon hyvinvoinnin hienosäädöllisistä jutuista ja varmaanki sen seurauksena miettiny hyvinvoinnin ja ympäristöheräämisen (puhumattakaan kaikenlaisista muista heräilyistä) yhteyksiä. Tarpeeks huonovointisena ympäristön hyvinvointi ei jaksa pahemmin kiinnostaa. Sitä syö vaikka oman vastasyntyneen lapsensa, jos on tarpeeks nälkä. Tai näin käymisestä ainaki jostain joskus kuulin huhua.
Ja toistepäin myöski tää niinku monesti parhaat, maadotus ja yhteys tuntuu hyvältä ja hyvältä tuntuminen lisää yhteyttä.
Mikä muu lisää hyvinvointia? Uteliaisuus, joka pakottaa etsiin toimivuutta. Mikä käytännössä?
Yksilöllisen systeemitason outputti ja inputti.
Mitä mä tuon ulos musta, mitä teen? Oonko sitä mitä haluun olla, teenkö just niit juttuja joit eniten palavasti hingun? Oonko ihan huiman innoissani mahollisuudest olla täs ja tää ja koittaa mennä tonne ja sit sinne? Rakastanko toimijoita joit ilmennän?
Mitä mä laitan sisään muhun? Onkse hyvää, maistuuks, tuntuuks, inspiroiks, opettaako, viekö tohon ja sit siihen suuntaan?
Eikä se riitä. Mulle ei riitä yksilöllinen taso, mut siin tuntuu sijaitsevan perustukset. Ehkä koska se on helpointa hahmottaa. Ehkä koska vaikutukset on päivänselviä. Ehkä koska muualta on hankalaa alottaa.
"Hyvältä tuntuminen lisää yhteyttä"
VastaaPoistaEi hassummin sanottu :) Tuosta vois vaikka kirjotella oman blogitekstinsä.
Juu! Itseasiassa tästäkin tulee oleen juttua yhessä tekstissä, jonka mahollisesti huomenna laitan :)
VastaaPoistaJään odottelemaan innolla :)
VastaaPoistaMieki voisin kirjotella jatkoa tuolle omalle blogilleni. Se on jääny yhden tekstin laajuseks ehkä vaan siks, etten oo uskonu sillä olevan lukijoita - ja ku jatkoaihetta on ollu vaikea valita. Aina ku inspiraatio iskee, aiheita vilisee sitte mielessä kerralla nii monta, ettei malta ottaa yhtä ja keskittyä siihen. No, ehkäpä onnistun huomenna :) vaikka sitten muutamia yhdistellen.
Tuttu tunne tuo. Mutta onnistu ihmeessä! :)
VastaaPoistaSaapi nähä saanko tänään vielä ite sittenkään aikaseksi...